Vanha kunnon tili tuli tili meni -ilmiö kävi jälleen vierailulla. Jos olisin intiaani, nimeni olisi varmastikin joko Tuhlaa Etukäteen tai Hullu Järjestyksen Muuttaja. Viittaan jälkimmäisellä nyt varsin usein esiintyvään vimmaan muuttaa huonekalujen paikkoja kotona. Ensimmäinen ilmiö puolestaan esiintyy taloudessa noin kerran kuussa. Ensi kuussa minä skarppaan... Säästeliäämpikin voisin nimittäin olla. Saisi mielessä muhinut autonhankintaprojektikin jonkinlaista todellisuuspohjaa kun jättäisi kaikenmaailman tilpehöörit kerrankin hankkimatta. Pitänee kirjoittaa jääkaapin oveen A3-kokoinen lappu, jossa lukee, että "Sinulla on kaikkea mitä tarvitset - et osta tässä kuussa mitään (muuta kuin ruokaa).".

 Maksoin juuri myös avoimen yliopiston maksun, paluu koulunpenkille voisi jatkua siten, että kävisin tänään hankkimassa yliopistolle taas kirjastokortin. Opiskeluaikojen kortti kun ei näemmä enää ollut voimassa. Hassua.

Idols Ari on saanut näköjään ruhtinaallisesti rannekellon Lahden kaupungilta. Jos tuommoisella muistamisella pääsee valtakunnan lehtien otsikoihin, niin jo on aikoihin eletty. Kaukana ollaan takavuosien tonttilahjoituksista, joita hiihtäjille ja muille urheilusankareille annettiin solkenaan. Oh well, times they are a changing.

Taidanpa kerätä tässä nyt lastillisen laukkuja ja kenkiä, joita en syystä tai toisesta ole juurikaan käyttänyt ja viedä ne kierrätykseen. Jospa se olisi päivän hyvä teko. Ja itseäni ja ympäristöäni ilahduttanee myös jos vaikka peittäisin kaljunnäköisenä vilkkuvan juurikasvuston.

Tuumasta toimeen!

...pois pääsemistä odotellessa! Ei hyvänen päivää sentään, eikö täältä jo vaan pääse pois! Huominen vielä... Sitten koittaa vapaus! Ei voisi vähempää enää kiinnostaa tehdä yhtään mitään. Vaan luterilainen työmoraali kun on ristinä, niin pakko on hoitaa asialliset hommat alta pois. Torstain jälkeen en kyllä enää pieraisekaan tänne suuntaan.

Tänään kuitenkin luvassa vielä läksiäisjuomingit työporukalla, siis niiden hyvien ihmisten kanssa - se on ihan mukavaa se :)

Töissä. Viimeinen maanantai. Motivaatio, missä lienet!? Työkaverin perhe kaavailee koiran hankkimista, ja koirakuume kun on tunnetusti kovin tarttuvaista niin omatkin ajatukset harhailevat jossakin suloisten karvaisten otusten hellimisessä. Voi apua sentään, oliskohan koiravanhuksemmekin innoissaan jos saisi juniorin opetettavakseen? Voihan se olla, että taattoa moinen rasittaisi, mutta saattaisi se toisaalta virkistyäkin siitä. Mene ja tiedä! Vaan toisaalta, meneillään olevan hiekkapölykausi kyllä hillitsee tehokkaasti kuumetta. Olisi siinä meinaan tekemistä kun kolme kertaa päivässä suihkuttelisi kahdeksan hiekkaista tassua suihkuhaluttomilta otuksilta :)

Pearl Jam jatkaa voittokulkuaan dvd-soittimessa. Jotenkin vaan sopii niin loistavasti fiiliksiin. Ei nyt varsinaisesti ota pannuun tai ahdista, mutta ei edelleenkään ole mitkään mättömusafiilikset. Tuli ostettua Type O Negativen dvd keskustareissulla, se varmaan tulee kuitenkin tänään tsekattua. Aijai, kyllä tuo Eddie Vedder on melko täydellinen pakkaus... ihan vaan tähän välihuomautuksena ;)

Ei kai tässä ihmeitä. Tuli verryttelemään sormia tänne ennen kuin aloitan työtodistuksen kirjoittamista itselleni. Tiistaiksi pitäisi tehdä valmiiksi, niin pääsee sitten pomo allekirjoittamaan. Pöh, täytyy palata ajassa pari vuotta taakse päin ja miettiä että mitä kaikkea on tullut tehtyä. Ei hotsittaisi, vaan pakkohan se on. Sitten tietysti suomalaisille tai ainakin itselle epätyypilliseen tapaan pitäisi kehua itseä überloistavana tapauksena. Heh, ei ihme että tätä kirjoitusurakkaa on tullut lykättyä jo monena päivänä :)

Kraah, jääkaapissa ei sitten ollutkaan niitä siidereitä, joiden kuvittelin siellä olevan. Kantapään kautta tuli taas opittua että luulo ei ole tiedon väärti.

Pah, en minä lauantai-iltana sittenkään ala mitään asiallisia kirjoittelemaan. Muhikoon ajatukset vielä sunnuntaihin. Silloin joutaa vaikka kirjoittelemaan. Tulipa nyhjäistyä tyhjästä tekstiä muutaman kappaleen verran tänne.

Liekö ikä, vai mikä, mutta perjantaisin entistä harvemmin intoutuu lähtemään rientoihin iltaisella. Ehkä kokemuskin on opettanut, kun yleensä sitten viikonloppu menee toipuessa. Lauantaille kun säästää menemisensä, niin vain sunnuntai on pilalla. Ja ehkä maanantaikin, jos liskot yllättävät.

Joka tapauksessa, tässä sitä taas istutaan kotosalla ja vannomisista huolimatta tietokone on avattuna. Ihme, että tästä vekottimesta ei saa tarpeekseen työpäivän aikana. Toisaalta, onhan tämä oiva väline pitää yhteyttä kauempana vaikuttaviin kavereihin esimerkiksi mesen välityksellä. Pysyy suhteet kunnossa. Toiselta kantilta tätä mesettelyä tuumittiin männä päivänä yhden kaverin kanssa. Nimittäin ei ollut ennen parisuhteissa sentään sitä ongelmaa, että kotona istuu pari eri huoneissa omilla tietokoneillaan ja mesettelee omille kavereillensa. Siinä saa pitää huolen, että laatuaikaakin ottaa, siis sitä sellaista missä ollaan ajatuksellisestikin läsnä ja toista ihmistä varten. Pelkkä saman katon alla oleminen kun ei ihan tarkalleen ottaen ole sitä mitä laatuajaksi itse koen. Muutaman vuoden takaisessa edellisessä avoliitossa ei vielä tämä ilmiö ollut ajankohtainen, oikeastaan se kertoo hyvin siitä miten nopeassa ajassa ilmiö on saavuttanut meidät tavikset.

Huh, melko seesteiset fiilikset päällä. Ei edes huvita luukuttaa mitään "kunnon" musiikkia, REM viihdyttää vallan mainiosti ja punkku. Koira kuorsaa nautinnollisen oloisesti ja mikäs tässä on ollessa. Hyviä öitä!